Edellinen blogipostaukseni koski ryhtiä ja samassa yhteydessä pohdittiin myös hieman hengitystä, johon keskityn nyt tässä artikkelissa syvällisemmin. Taannoin ajattelin tehdä blogipostauksen otsikolla ”hyvä, paha hengitys”, sillä koko tematiikka sisältää paljon ongelmakohtia, joista me äänenkäytön kouluttajatkaan emme ole aina yhtä mieltä. Joidenkin mielestä hengitysharjoituksia tarvitaan ja toisten mielestä hengittämisestä on parempi olla hiljaa, sillä siitä puhuminen ja varsinkin hengitysharjoitusten teettäminen aiheuttaa vain lisää hengitysongelmia. Kummallakin näkemyksellä on puolensa ja perustelunsa. Koska ihmisääni ei synny ilman hengitystä ja vääränlainen hengitystapa yleensä kuuluu äänestä, hengitystä on jossain määrin kuitenkin pakko käydä läpi.

Lepo- ja ääntöhengityksen eroista

Äänenkäyttäjän on hyvä tietää, että hengitys toimii levossa ja äännössä eri tavoin. Lepohengityksessä ilmaa virtaa vuoroin sisään ja ulos tasaiseen tahtiin, ja homma toimii ilman, että ajattelemme sitä. Lepohengitys toimii nimensä mukaisesti levossa, eli silloin, kun emme äännä mitään. Lepohengityksessä uloshengityksen kesto on varsin lyhyt, eikä sillä jaksaisi ääntää montaa sanaa perätysten.

Kun puhumme tai laulamme, tarvitsemme ulos virtaavaa ilmaa äänenmuodostukseen. Käytämme tällöin ääntöhengitystä. Uloshengitystä täytyy siis pystyä tarvittaessa kontrolloimaan ja sen kestoa pidentämään, jotta pystyisimme ääntämään sujuvasti ilman hengen loppumista tai hengästymisen tunnetta. Parhaimmillaan tämä toimii luontaisesti itsekseen oikein, mutta joskus ääntöhengitys ei toimi kunnolla, mistä tulee hengitys- ja sen myötä äänellisiä ongelmia. Tärkeätä on myös ymmärtää, että oikeanlaisessa ääntöhengityksessä ei ole kyse siitä, kuinka paljon ilmaa saat vedettyä keuhkoihisi, vaan siitä, miten säätelet ilman ulosvirtausta. Syvähengitys on tällöin avainasemassa, jotta äänenkäyttö helpottuisi.

Hengitysongelmien diagnosoinnin problematiikkaa

Melkein kaikki asiakkaani mainitsevat hengityksen yhtenä äänenkäytön ongelmanaan. Hengitys ei riitä puhe- tai laulufraasiin. Tulee hengästynyt olo. Kyse voi olla yli- tai alihengittämisestä. Ylihengittäjälle tulee usein sellainen olo, että happi loppuu. Ilmaa kiskotaan sisään vielä enemmän, mikä saa ongelman pahenemaan. Paradoksaalisesti ylihengittäjällä on kehossaan aivan liikaa ilmaa, mutta silti aivot ilmoittavat, että happi loppuu. Ylihengittäjän äänenkäyttö saattaa olla paineista ja puristeista, mikä väsyttää äänihuulia. Alihengittäjällä puolestaan ei ole oikein kontaktia kehoon, hengitys on pinnallista ja ilma valuu liian nopeasti pois keuhkoista. Alihengittäjällä on usein varsin hento ääni, joka tuntuu katoavan jonnekin, tai vaihtoehtoisesti alihengittäjän äänihuulet yrittävät kompensoida vähäistä ilmamäärää kiristymällä narisevaksi.

On hyvä tunnistaa omalla kohdallaan kumpaa tyyppiä edustaa, sillä ylenpalttinen hengitysharjoitusten tekeminen on monille ylihengittäjille vain tilaa pahentava toiminto. Ylihengittäjän olisi päästävä eroon ylimääräisestä ilmasta, kun taas alihengittäjän tulisi oppia käyttämään kehoaan niin, että ilma riittää pidempään. Tätä ilmanpaineen säätelyä tapahtuu niin hengityslihaksiston kuin kurkunpään tasolla. Usein omaa hengitystapaa on vaikea analysoida ja korjata itse, ja silloin kannattaakin antaa äänenkäytön asiantuntijan tarkistaa tilanne.

Hengitysongelmien syitä on muitakin. Oman laulukoulutukseni aikana sain toistuvasti palautetta ”huonosta hengitysyhteydestä”, joka sittemmin paljastui johtuvan selkärangan nikamien virheasennoista, jotka estivät palleaa toimimasta oikein. Asia ei korjaantunut lukemattomilla hengitysharjoituksilla, vaan virheasennon korjaamisella kehonhuollon ammattilaisen avulla. Joskus myös äänihuulitason toiminnallisilla häiriöillä on yhteys ilman nopeaan kulumiseen. Hengityslihaksisto saattaa toimia aivan oikein, mutta kurkunpäässä tilanne on toinen: äänihuulet eivät sulkeudu täydellisesti vaan päästävät läpi ilmaa liikaa.

”Tee lisää hengitysharjoituksia” ei ole siis välttämättä se paras neuvo, joka pätisi kaikkiin äänenkäyttäjiin ja ilman riittämiseen. Varsinkin laulun parissa on teetetty myös paljon hengitysharjoituksia vailla ymmärrystä siitä, tarvitseeko kyseinen äänenkäyttäjä niitä. Tämä pahimmillaan johtaa virheellisiin hengitystapoihin ja ylitekemiseen. Hengitys oli saattanut toimia varsin hyvin ennen kuin hengitysharjoituksia alettiin tehdä. Hengitystä siis problematisoidaan helposti, ja hengitysharjoituksia on teetetty ehkä vähän liikaakin vastauksena jokaiselle äänenkäytön ongelmalle.

Psyyken vaikutus hengitykseen

Koska ihminen on psykofyysinen olento, reagoimme moniin asioihin hengityksellämme. Niinpä se oikea, luonnollinen hengitystapamme ei välttämättä toimikaan silloin kun pitäisi. Hengitystapamme vaihtelee tilanteen mukaan: väsymys, stressi ja esimerkiksi esiintymisjännitys tekevät hengityksestä pinnallista. Jännittäminen saattaa laukaista myös ylihengittämisen. Myös tahtotilalla voi olla suuri vaikutus hengitykseen. Joillakin asiakkaillani on ollut niin suuri tarve puhua paljon asiaa mahdollisimman nopeasti, että keho ei ehdi mukaan, hengitys sakkaa ja viimeisiä ilmamolekyylejä pihtaillaan kiristämällä äänihuulia. Tai vaihtoehtoisesti yli-innostuessaan äänenkäyttäjä hörppii ilmaa kuuluvasti ja kuulostaa jatkuvasti hengästyneeltä. Tätä ilmiötä voi erityisesti havaita pienillä lapsilla, jotka selittävät niin tohkeissaan jotain jännittävää asiaa, että meinaavat tikahtua hengitykseensä. On myös mahdollista, että jossain vaiheessa elämää on omaksuttu pinnallinen hengitystapa, joka tekee äänentuotosta hankalampaa. Keskivartaloon kohdistunut onnettomuus tai jatkuva vatsan sisäänpäin vetäminen voivat esimerkiksi olla syypäitä tähän.

Siinä missä mielentilamme voi vaikuttaa hengitykseen, me voimme toisaalta vaikuttaa hengityksellä mielentilaamme. Voimme esimerkiksi rauhoittaa itseämme pitkittämällä uloshengitysvaihetta ja keskittymällä syvähengitykseen. Tällä tavoin voi saada myös esiintymisjännityksen kuriin. Syvähengityksen opettelemisella on siis muitakin etuja kuin pelkkä äänentuoton paraneminen.

Optimaalinen hengitystapa – syvähengitys

Hyvässä ryhdissä meillä on otolliset mahdollisuudet syvähengitykseen, joka olisi se ihanteellisin hengitystapa sekä ääntämisen että koko kehon hyvinvoinnin kannalta. Tällöin hengityselimistö pääsee työskentelemään tasapainoisesti: sisäänhengittäessä pallea pääsee laskeutumaan ja leviämään, vatsa ja selkä elävät hengityksen mukana, kyljet leviävät ja rintakehä ei nouse liikaa. Tutustu oikeaan hengitystapaan ja muutamaan ääntöhengitystä auttavaan hengitysharjoitukseen tarkemmin videolla: