Minä en laula, koska minulle ei ole annettu lauluääntä. Minun puheääneni on aina ollut tällainen, ei tämä mihinkään muutu. Toisille on annettu laulun lahja tai hyvä ääni, toisille ei. Nämä ovat ehkä yleisimpiä kommentteja, joihin jokainen laulunopettaja tai puheäänen kouluttaja törmää. Miksi nämä ajatukset edelleen elävät ja voivat hyvin, vaikka tänä päivänä minä ja moni kollegani pystymme konkreettisesti näyttämään, että ääntä voidaan harjoittaa ja muokata haluttuun suuntaan? Avataanpa vähän, miksi äänemme on sellainen kuin on.

Perintötekijämme vaikuttavat ääniväylämme kokoon ja muotoon sekä mm. äänihuulten pituuteen. Ääniväyläksi kutsutaan putkimaista väylää, joka alkaa äänihuulista ja päättyy huuliin. Tietyt perustekijät tulevat siis geeniperimänä. Tästä syystä saatamme havaita yhtäläisyyksiä äidin ja tyttären äänessä. Toisaalta matkalla aikuisuuteen tapahtuu monia muutoksia: ihmisen kasvaessa ääniväyläkin ja kurkunpään lihaksisto kasvaa ja muuttuu – jos näin ei olisi, kuulostaisimme edelleen kimakoilta pikkuvauvoilta. Vauvat jokeltelevat ja käyttävät ääntänsä mitä moninaisimmin, ja vähitellen mukaan tulee puhe ja usein myös laulu. Puhetta opitaan koko ajan lisää matkimalla ja oppimalla uusia sanoja. Sanoja oppiessamme matkimme myös äänenpainotuksia ja erilaisia äänenkäyttötapoja. Laulaminenkin perustuu matkimiseen ja lapset lallattelevat lempikappaleitaan radion päälle. Musiikillisesti kannustava ilmapiiri saattaa puolivahingossa johtaa lapsen luontevan lauluilmaisun pariin. Äänellisesti rohkaiseva ilmapiiri antaa lapsen leikkiä äänellään eikä hyssyttele tätä hiljaiseksi. Laulua ja äänenkäyttöä opitaan käyttämällä ääntä, ei olemalla hiljaa – ja tämä pätee myös aikuisiin!

Murrosiässä sekä pojille että tytöille tulee äänenmurros. Ääni kehittyy vielä murrosiän jälkeenkin ja oikeastaan jatkaa kehitystään koko elämämme ajan kehon muuttuessa. Ääneen voivat vaikuttaa myös hormonaaliset muutokset, painonvaihtelu, yleiskunto, tietyt perussairaudet ja lääkitys. Ympäristötekijät kuten homealtistus tai jatkuva remonttipöly voivat haitata äänentuottoa ja esimerkiksi aiheuttaa käheyttä. Monet tekijät vaikuttavat ääneen, mutta tietoisuus niistä auttaa hoitamaan ja suojelemaan ääntä sekä harjoittamaan äänenkäyttöä kestämään ylimääräisiä stressitekijöitä.

Puherekistereiden vaikutus ääneen

Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa puhetapaan, ja lapset puhuvat eri tavoin aikuisille kuin esimerkiksi kavereilleen. Tietyissä kaveripiireissä omaksutaan oma, sisäpiirin puhetapa. Aikuiset puolestaan saattavat muuttaa puhetapaansa lässyttävämmäksi ja korkeammaksi puhuessaan lapsen kanssa. Äänenvoimakkuus ja -korkeus saattaa vaihdella eri sosiaalisissa konteksteissa paljonkin. Puhumme eri tavoin kotona, töissä ja harrasteissa. Näitä muuttuvia äänenkäyttötapojamme kutsutaan puherekistereiksi, joilla ei ole siis mitään tekemistä laulupedagogiikassa esiintyvän rekisteriajatuksen kanssa. Ehkä konkreettisin esimerkki puherekisteristä on ns. baby-talk, joka on lässyttävää, yleensä korkeata puhetta vauvoille.

Ongelmaksi puherekisterit muodostuvat silloin, kun joku niistä onkin ääntä kuormittava puhetapa. Jos luontaisesti tumma- ja matalaääninen henkilö omaksuu turhan korkean puhetavan vaikkapa miellyttääkseen asiakaspalvelutyössä, saattaa jatkuva oman äänialan äärirajoilla puhuminen rasittaa ääntä ja vaikuttaa äänenlaatuun. Toisaalta joskus joku saattaa etsiä vakuuttavan matalaa ääntä hieman väärällä puhetekniikalla ja rasittaa näin ääntään. Siksi puhetekniikan valmennuksessa pyritäänkin löytämään optimaalinen puhekorkeus, jossa ääni syntyy mahdollisimman helposti ilman vaivannäköä. Omia puherekistereitä kannattaa myös tietoisesti analysoida: kuinka paljon äänenkäyttösi muuttuu eri tilanteissa? Rasittuuko äänesi aina tietyissä tilanteissa?

Äänenlaadun muuttaminen

Ääniväylällämme on myös erityisominaisuuksia: pystymme liikuttelemaan sen osia. Näin muovaamme ääniväylän ”asetuksia”, joilla on merkittävä vaikutus kuulemaamme lopputulokseen. Voimme esimerkiksi nostaa tai laskea kurkunpäätä, vaihtaa kielen asentoa ja sijoitusta suussa, muuttaa leuan aukioloa tai avata nenänporttia. Lisäksi ääniväylää voidaan ahtauttaa supistamalla kurkunpään eteistä tai valeäänihuulet saattavat osallistua ääntöön. Mitä ääniväylän asetusten muuttamisesta seuraa? Esimerkiksi tukkoista tai nasaalia ääntä, tummaa tai kirkasta ääntä, lapsekasta tai aikuisemman kuuloista ääntä, läpitunkevaa tai pehmeää ääntä, kenties ylimääräistä hälyä ääneen. Jos äänihuulet eivät värähtele täysin toisiaan vasten, saattaa ääni kuulostaa huokoiselta, tai vastaavasti jos äänihuulet puristuvat liikaakin, saattaa ääni kuulostaa vaivoin tuotetulta. Ääniväylän asetuksia voidaan muuttaa erilaisilla harjoituksilla ja tällä tavoin äänenlaatua voidaan ohjata haluttuun suuntaan.

Äänemme ei siis olekaan pelkästään syntymälahja. Äänemme on aikojen saatossa omaksuttujen lihastoimintojen, erilaisten ympäristötekijöiden ja fyysisen kuntomme yhteissumma. Yhtä lailla kuin olemme oppineet käyttämään puhe- tai lauluääntämme tietyllä tavoin, voimme opetella käyttämään sitä toisin sekä suojelemaan sitä ylimääräisiltä kuormitustekijöiltä. Tietoisuus ääntä rasittavista seikoista auttaa välttämään niitä. Lihastoimintoja harjoittamalla voidaan puolestaan konkreettisesti muuttaa äänenlaatua ja -voimakkuutta sekä parantaa äänen kestävyyttä. Kehitys on toki yksilöllistä, ja treeniaikaa sille pitää varata. Lisäksi tarvitset todennäköisesti äänenkäytön ammattilaista ohjaamaan sinut nopeammin oikeaan suuntaan.

Lisätietoa äänen toiminnasta, ääneen vaikuttavista tekijöistä ja puherekistereistä löydät kirjallisuudesta:
Scherer KR & Giles H (editors): Social Markers In Speech. 1979.
Titze I: Principles of Voice. 2000.
Laukkanen AM & Leino T: Ihmeellinen ihmisääni. 2001.
Titze I: Vocology. The Science and Practice of Voice Habilitation 2012.